Tavoitteena kaunis säkkituoli

Olen pitkään halveksinut säkkituoleja. Joskus opiskeluaikoina meillä oli sellainen ja muistan vieläkin, kuinka iloinen olin, kun kissa pissasi siihen ja se piti hävittää. Mummon sukkahousun värinen, kovaa keinonahkaa, aluksi kylmä, mutta lämpeni siinä istuessa liiankin kanssa. Mutta olihan siinä ihana löhötä!

Vaikka markkinoille on tullut Fatboyt yms. uudistukset, niin siltikään en löytänyt mieleistä. Huonekaluliikkeet myyvät edelleen samoja rumiluksia. Vanhasta Käsityölehdestä löytyi kaava ja siitä se ajatus sitten lähti. Ompelin erikseen vuorin ja päällisen, molemmat vetoketjulla.

Seuraava ongelma sitten olikin täytteen löytyminen. Normikokoiseen säkkituoliin menee täytettä n. 150l ja esim. Sotkassa täytettä myytiin 13e/30l. Eli 65e pelkkään sisukseen, ei käy! Siispä tämä säkkituoli odotti, että sain yrityksen perustettua ja ostettua edullisemmin ko. raetta. Ja edullisemmin aion tuota raetta myös eteenpäin myydä.

Säkkituolin kuvaaminen on luku sinänsä! Omituisista otoksista valitsin nämä:

Täytyy sanoa, että tämä säkkituoli on ollut ilo silmälle, siinä ON edelleen ihana löhötä, mutta parasta on ollut lasten riemu:

Tosin poika näki ensimmäisen säkkituolipäivän jälkeisenä yönä painajaista, että hän tappeli Muumipapan kanssa. Epäilen vahvasti, että riehunnalla säkkituolin kanssa oli osuutta asiaan ;)

Liivimekko

Samasta Käsityölehdestä (2/2002) löytyi myös liivihameen (128cm) kaava, jota yksinkertaistin tekemällä sen kahdesta kappaleesta. Eteen keskelle tein yhden ison taskun, joka tuli automaattisesti etukappaleen kaula-aukosta. Mekko on vuoritettu. Tästä kankaasta tulisi myös ihana, hyvin laskeutuva takki...

Huppariliivi

Torkkupeittokangas taipuu moneksi! Käsityölehden (2/2002) kaavoja pienensin (140cm-->128cm) ja mallia pienesti muokkasin. Huput on vähän hankalia, neiti moittii, että ne painavat takin alla (ymmärrän hyvin!) ja jos liivi on auki, niin hupun paino luisuttaa liiviä olkapäiltä. Tämän ongelman olisi voinut välttää jättämällä hupun pois tai tekemällä vuorin muusta kuin silkistä. Vetoketju on ihana&vanha, mikä siinä on, kun nykyään on suunnilleen kahta mallia vedintä: tylsää&tylsempää?

Lapsille "majavärkkiä"

Lennolita vuosi sitten ostettu hykerryttävän pehmeä (ja kaunis!) Lumiruusu-kangas päätyi suunnitelmien mukaisesti torkkupeitoksi (130x135cm). Tein 10 cm:n käänteet ja ompelin kulmiin tupsut. Vuori on puuvillaa. Edellisen torkkupeiton tikkasin n. 9 cm reunasta - täytyy tehdä sama temppu tälle, jos vuori ei pysy paikallaan. Teen kankaasta vielä tyttärelle liivin ja mekon ja kangasta riittäisi vielä pariin tyynynpäälliseen. Tai mitähän siitä tekisi..?